YSTÄVÄLLE!
Oot mun ystävä, ja tosi tärkeä.
Murhees kerro mulle aina, ettei mikään mieltäs paina.
Halaan sua kun itkettää, nauran myös kun naurattaa.
Tää runo on omistettu sulle, koska oot tosi tärkee mulle.
 
VIIVI JA JOULUYÖ
Viivi taavi luppakorva, sillä on nyt hyvä olla.
Viivi nukkuu pöydän alla, ihmisiä on kaikkialla.
Puheensorina leviää, Viivi on korvat höröllään.
Juttuja on kiva kuunnella, ajatuksissa muunnella.
Kynttilä palaa pöydällä, Viivi vetää sikeitä.
 
ÄIDILLE!
Oot nähny suuren vaivan, kantaa mua yheksän kuukauden ajan.
Joskus tapellaan, mut sit sua tarviin taas.
Annat aina anteeks mulle, vaikka oisin ollu tosi huono sulle.
Äitiä ei voi uuteen vaihtaa, enkä ikinä haluaiskaan.
Kun sanoin pahasti, se oli vaan sitä et sua rakastin.
Ja rakastan edelleen, haluun pitää sen perinteen.
Ku muutan pois ja joulu koittaa, sun täytyy vaa mulle soittaa.
Keräännytään sit joulupöytää, ku hienompaa äitiä ei voi löytää!
 
PAKKO LÄHTEE
Sä rakastit mua, mä rakastin sua.
Me ei vaa kuuluttu yhteen,
Sori mun oli ihan pakko lähtee.
Jätin sut, sä unohdit mut.
Toisiamme kaivataan,
ehkä joskus vielä palataan.
Ellet ole löytänyt uutta,
saanut rakkaudelta tilaisuutta.
 
IKÄVÄ
Sydänsuruja, itse ne aiheutin.
Minä hänet hylkäsin, koska liikaa pelkäsin.
Nyt hänen sydämensä, ei kuulu enää minulle.
Haluaisin sen vielä, mutta se on jo myöhäistä.
Niin luulen, niin tiedän.
Hän ei minua enää, kaipaa, rakasta.
Hän ei minusta enää, välitä, huolehdi.
Sydäntemme yhteinen tie, on päättynyt.
Rakkautta vielä on, mutta vain toisella,
osapuolella.
 

HYVÄNNÄKÖINEN
Sä oot niin hyvän näköinen, tosi kivan oloinen.
Joka tytön unelma, kanssas aina tunnelma.
Mä en sua koskaan tuu saamaan.
Mut haaveilla saa aina.
Mä oikeesti välitän susta, mut sä et musta.